”Karaokebaarin seinällä nähdystä kyltistä poimittu nimi Good Feelings Every Day virittää lukijan täydellisesti tulevaan matkaan. Kyseessä on kirja, joka tietää tarkalleen mitä se tekee, heti ensimmäiseltä sivulta lähtien.

Kirjan johdanto on Smithin puolison kirjoittama. Teksti on koskettava ja aseistariisuvan avoin: hiljainen rakkaudentunnustus, joka sanoittaa, mitä tarkoittaa tulla aidosti nähdyksi toisen katseen kautta. Puoliso kuvaa, kuinka Smithin huomio – valokuvan välityksellä – saa hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja kannatelluksi. Tämä näkökulma toimii kehyksenä koko teokselle: kyse on radikaalista katsomisen ja olemisen teosta.

Pehmeäkantinen kierreselkäinen kirja, jossa on ruutupaperia muistuttava pohja, tuo mieleen luonnoskirjan estetiikan. Reunoihin asti ulottuvat kuvat asettuvat rinnakkain tekstin kanssa kollaasimaisina kokonaisuuksina. Perhealbumin kaltaiset arkistokuvat rikkoutuvat rajun kielen kautta: Dirty Whore Likes Meat. Broken Cunt. Rytmitys tarjoaa useita tapoja lähestyä teosta. Mikään ei ole hierarkiassa toistaan tärkeämpää – aamupalakuvat ja maalintahrimat rätit saavat saman huomion kuin taideteokset, perhejuhlat ja omakuvat. Tämä demokraattinen katse on yksi Smithin vahvimmista kerronnallisista keinoista.

Kirjasta tekee poikkeuksellisen sen tinkimättömyys. Seksuaaliseen väkivaltaan liittyvä kipu ja sen tunnistaminen asettuvat rinnakkain poliittisen ajankohtaisuuden (Free Palestine) sekä arjen rituaalien kanssa. Haavoittuvuus ei ole projektin sivutuote – se on projekti. Läsnäolosta värisevissä kerroksissa teos on yhtä aikaa iloinen, hellä, vihainen, eroottinen, poliittinen ja syvästi, anteliaasti inhimillinen. Teos, joka ottaa toimijuuden haltuunsa arkisen sotkun kautta; joka omistaa trauman sen sijaan, että antaisi sen määrittää itseään; ja joka kutsuu yhteiseen tunnistamiseen ja toipumiseen.

Good Feelings Every Day ei pyydä lukijaa tarkkailemaan turvallisen välimatkan päästä. Se vetää mukaansa, pakottaa istumaan epämukavasti, nauramaan yllättäen ja hengittämään toisin. Huomasin, etten pystynyt kääntämään katsettani pois – en sulkemaan kirjaa – vaan halusin kantaa sitä mukanani, jotta minäkin voisin tulla nähdyksi. Tämä on täyden tuntemisen kirja.”